Kun mikään ei riitä

...pitää siis keksiä lisää erilaisia keskeneräisiä töitä!

Minulla on siis tällä hetkellä kesken kahdet sukat, palapeitto (ikuisuusprojekti 7 veikan jämistä), happypotamus, virkattu pöllö,  ja tämä uusin, vauvan neuletakki. Saattaa tuolta jostain nurkista löytyä lisääkin. Esimerkiksi avokilleni aloittama Jussi-neuletakki on hävinnyt kuin pieru Saharaan.

Kuvassa näkyy myös viherkasvejani. Haluaisin enemmänkin, mutta tähän vuokra-asuntoon ei ole keksitty ikkunalautoja, joten ainoa paikka näille on keittiön pöydällä. Avokkini mielestä niitä on jo nyt liikaa; kaksi  kliiviaa (kuvassa vasemmalla), apostolinmiekan alku ja tuo kaktus. Moni on kuollutkin valon puutteesta ja siksi ystävältäni saama Apostolinmiekka oli pitkään ihan yksin säälittävänä ja kitukasvuisena pöytää "koristamassa". Se ei meinannut sitten yhtään millään lähteä kasvamaan, mutta kun sain äidiltäni nuo kliiviat, niin sekin heräsi eloon ja on kasvattanut pituutta sekä neljännen lehden! Rupesin miettimään, että tarviiko kasvi kaverin, jotta kasvaisi paremmin? :D

Apostolinmiekkaani aion vaalia ja suojella parhaani mukaan, koska ne taitavat tänä päivänä olla melko harvinaisia huonekasveja. Toivon myös joku päivä saavani kliiviat kukkimaan, tosin taitaavat minulle, lahopäälle olla hieman haastavia kasveja, saa nähdä. Kaktus tuli minulle kun siinä oli useita nuppuja. Se kuitenkin osoitti mieltään ja antoi nupuista vain yhden puhjeta kunnon kukkaan, mitä lie lopuille tapahtui. Tulisi jo lämpimät säät ja kesäkukat! Ei malta odottaa niiden uusien yksivuotisten kukkien ihastelua ja valitsemista omiin ruukkuihin.